KULTTUURIMATKA EGYPTIN LUXORIIN

Teksti: Anja Thompson

 

Joulukuun 2013 alkupuolella yhdeksän innokasta matkailijaa lähti itämaisen tanssin ja ASAHI-terveysliikunnan opettajan Sirpa Platanin johdolla reitti-lennolla Frankfurtin ja Kairon kautta Luxoriin. Sieltä saimme erinomaisen matkaoppaamme Ayman Zakin järjestämän bussikyydin hotelliimme, jossa meitä odotti herkullinen ilta-ateria.

Neljän tähden hotelli Kings Island Jolie Ville sijaitsee hyvin vartioidulla Niilin palmusaarella noin 4 km Luxorista etelään. Henkilökunnan aina hymyilevien ja avuliaiden edustajien opastamana siellä oli ilo oleskella. Huoneemme olivat matalissa bungaloweissa monia eksoottisia puita ja kukkivia pensaita kasvavan puiston keskellä. Lähistöllä olivat myös hotellin ravintolat ja kolme isoa uima-allasta, joista yksi oli pengerretty reunaltaan antamaan erehdyttävän vaikutelman, että se jatkuu suoraan Niiliin. Hotellissa oli kylpyläkin, ja sen rentouttavista hoidoista useat meistä kävivät nauttimassa. Siellä oli myös pienimuotoinen eläintarha, jossa mm. siipirikko pelikaani sai turvallisen kodin. Hyväntahtoinen Ramses-kameli antoi taputella turpaansa, ja joku uskalikko nousi sen selkäänkin.

Monipuoliset ravintolatilat  sijaitsivat Niilin rantapenkereellä. Ruokalistoilla oli aina herkkuja moneen makuun, varsinkin egyptiläisellä buffet-aamiaisella. Paikalliset tuoreet kasvikset ja hedelmät maistuivat jopa niistä kotioloissa ärsytysoireita saavalle.

 

Näkymät olivat satumaiset. Aamiaispöydässä terassilla saattoi     seurata mm. kirjokalastajan, harjalinnun ja mehiläissyöjän puuhia. Vastarannalta kuului ajoittain aasien   railakasta hirnuntaa, ja sen yllä näki myös postikorttimaisen auringonlaskun pronssi-ibisparvien lentäessä  veden yllä.

 

Oppaamme Ayman oli järjestänyt joka päivälle ohjelmaa. Aloitimme Luxorin kaupunkikierroksella vierailemalla mm. koptikristittyjen kirkossa, moskeijassa ja hopeasepän liikkeessä. Naisten käsityökeskuksessa saimme seurata kauniiden huivien, mattojen, metallitöiden ja keramiikan valmistusta perinteisillä työkaluilla. Houkutus ostaa näitä erikoisuuksia keskuksen myymälästä oli todella suuri! Kierroksen aikana poikkesimme basaarikahvilaan, jossa useat meistä saivat ensituntuman vesipiipun polttamiseen. Elämys oli myös saada nähdä papyruksen valmistusta ja ihailla galleriassa papyrukselle ikuistettuja tauluja. Näillä retkillä kävi myös selväksi, että kyyti aasin selässä tai rattailla oli todella yleinen ja ilmeisesti hyvin toimiva ihmisten, tavaroiden ja kasvikunnan tuotteiden kuljetustapa.

Retki Niilin länsirannan Kuninkaiden laaksoon (Theban Necropolis) paikallisen Egyptin historian asiantuntijan Ihab Meladin opastamana kuului tietysti myös ohjelmaan. Laaksoon on haudattu noin vuosina 2000–1000 B.C. yli kaksisataa faaraota, joiden haudoista ainakin kaksi on vielä arkeologisten kaivausten kohteena. Kävimme kolmessa eri-ikäisessä hautakammiossa. Uskomattoman hyvin vuosituhansia värikkäinä säilyneet seinämaalaukset lukuisine symboleineen tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Lisäksi tiemme vei Medinat Habun temppelin raunioille korkeine Niilin tulvilta ja vihollisilta suojaavine muureineen. Paluumatkalla poikkesimme lähistön vuorenseinämiin kaiverrettuihin hautakammioihin Ylhäisten laaksossa. Kahta faaraota palvelleen tärkeän virkamiehen Ramozan haudan seinämaalauksissa näkyi vanhaa egyptiläistä uskontoa edustaneen faaraon ja hänen seuraajansa, aurinkoa palvoneen Akhenatenin symbolien ero. Ehdimme poiketa myös alabasterikaivannon käsityöverstaassa ja myymälässä, josta saimme mukaamme hienoja matkamuistoja.

Naqadan kylän koptiluostarit noin tunnin ajomatkan päässä Luxorista olivat kokopäiväretken arvoisia. Ne edustavat uskomattoman vanhaa historiallista kristillistä perinnettä. Nähtävinä olevat vanhimmat rauniot olivat 400-luvulta A.D. Seitsemän luostaria kirkkoineen, joissa oli mm. upeita maalauksia pyhimyksistä, oli edelleen käytössä, ja kunnostustyöt jatkuivat rauhallisilla sisäpihoilla. Tässä yhteydessä on vielä mainittava koptikirkon tekemä hyväntekeväisyystyö. Siihen saimme tutustua käynnillä erinomaisen hyvin organisoidussa tyttöjen orpokodissa Luxorissa.

Kuuluisa Karnakin jättiläismäinen temppelialue Niilin itärannalla sisältää mm. tärkeän Ammon-jumalan temppelin, jonne johtaa vaikuttava oinaspäisten sfinksien reunustama kuja. Kompleksin rakennus- ja muutostyöt olivat olleet käynnissä parin tuhannen vuoden ajan, joten temppeleitä, tavattoman korkeita patsaita, pylväitä, obeliskeja ja hautakammioita riitti tutustuttavaksi. Alueella tehdään edelleen kaivauksia, esim. UNESCON projektina Luxorin temppeliin johtavan muinaisen sfinksien reunustaman valtakadun paljastaminen.

Hotellialue käsitti lähes koko saaren polkuineen ja pyöräteineen. Sen ympäri johti noin 1–2 tunnin kävelytie, jonne meidät johdatti aamutuimaan linturetkelle kuuluisa paikallinen lintuopas Abdo Yousef Taha. Näimme mm. useita haikaralajeja vielä ”yöpuulla” puissa istumassa, liitohaukkoja ja monia värikkäitä pikkulintuja. Tämän innostamana osa meistä osallistui oppaan ruuhimaisella paikallisella soutuveneellä tehtyyn toiseen linturetkeen, joka kulki Niilin kaislikoissa aamusumussa kalastajien kokiessa pyydyksiään ja nuotioiden savutessa rannoilla. Lintujen tarkkailua eniten harrastava osanottajamme totesi iloisena nähneensä tällä Egyptin matkallamme yhteensä 102 lintulajia.

Erikoisia elämyksiä saarellamme tarjosi myös osallistuminen itämaisen kavaasitanssin ”Grand Old Ladyn” Khairiyya Mazenin esityksiin ja tanssitunteihin kukkakattoisessa puutarhamajassa aivan Niilin rannalla. Teimme myös jännittävän purjehdusretken banaanisaarelle auringonlaskun aikaan perinteisellä valkopurjeisella puulaivalla eli feluccalla.

Mieleenpainuva elämys matkamme loppupuolella oli oppaamme Aymanin ja hänen vaimonsa Marian omassa kodissaan järjestämä Nouba-pojan 2-vuotissyntymäpäivä egyptiläisine kotiruokineen.

Kotiin lähdön koittaessa runsaan viikon matkamme jälkeen tunsimme olevamme tyytyväisiä ja virkistyneitä. Parin päivän ajan ilmat olivat viileät, alle 20 astetta, mutta sitä paremmin jaksoi seurata tiivistä ohjelmaa.

Hinnat olivat edulliset. Minkäänlaista väkivaltaa Luxorissa ei esiintynyt. Olimme surullisia matkailusta elantonsa saavien egyptiläisten puolesta, sillä tältäkin rauhalliselta alueelta turistit puuttuivat lähes täysin. Esimerkiksi hotellimme huoneista vain n. 4% oli käytössä, kun normaalisti vastaavana aikana lähes kaikki ovat varattuja. Ajattelimme myös niitä monia matkailua harrastavia ihmisiä, jotka mielestämme aivan suotta levottomuuksien pelossa jäävät nyt paitsi kaikista näistä unohtumattomista elämyksistä, jotka me saimme kokea.